Vaaleissa mitataan myös puolueiden ja ehdokkaiden todellisuudentaju vuosimallia 2011: Lisäkuluja aiheuttavien vaalilupausten antaminen on uskottavaa vain, jos lupausten kylkeen liimataan myös se keinovalikoima, jolla ne rahoitetaan.
Samalla eduskuntavaaleihin sisältyy myös merkittävä arvovalinta. Mitä olemme valmiita tekemään - "uhraamaan" - sen eteen, että hyvinvointipalvelujen taso voitaisiin säilyttää? Oma vastaukseni on ainakin se, että meidän pitää - ja toivottavasti talouskasvun siivellä - varautua nykyistä korkeampaan kokonaisveroasteeseen. Oleellista on samalla se, miten veropainetta siirretään.
Olen hieman huvittuneena seurannut keskustelua siitä, mitä nyt kutsutaan tasaveroksi. Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun lähes kaikki vannoivat ns. ekologisen verouudistuksen nimeen. Siinä työn verotusta pidetään kannustavana samalla kun verotuksen painopistettä siirretään kohti ympäristö-, energia-, ja kulutusveroja.
Nyt kun tätä siirtymää voidaan lisäksi perustella ilmastopolitiikalla, josta jokaisen meistä pitää olla valmis maksamaan, sitä haukutaan yhtäkkiä tasaveromalliksi. Sellaista ei meillä Suomessa onneksi ole, eikä saa olla.
RKP:n mielestä verotuksen pitää aina olla riittävä, ymmärrettävä, ennustettava, sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kannustava. Seuraavalla vaalikaudella tuloverotusta ei pidä kiristää, muttei laskeakaan - inflaatiokorjauksia lukuunottamatta. Arvonlisäveroa voidaan korottaa, mutta samalla keventää pienituloisimpien tuloveroa ja myös nostaa kunnallisverotuksessa tehtävää perusvähennystä tuon alv-korotuksen vaikutuksen pienentämiseksi.
Yritysveroa RKP keventäisi pari prosenttiyksikköä ja korottaisi pääomaveroa saman verran. Osinkotuloja voitaisiin kuitenkin jättää verottamatta esimerkiksi 1000 euroon saakka, jotta pörssiosakkeiden suosio kasvaisi. Suomalaisten pankkitileillä loikoilee tällä hetkellä yli 70 miljardia euroa. Ainakin osalle tästä löytyisi parempaa käyttöä pörssissä, josta yritykset keräävät pääomaa, jotta ne voisivat investoida, kasvaa, kansainvälistyä ja työllistää. Ilman uusia työpaikkoja ei myöskään saada lisää verotuloja.
Näin ympyrä sulkeutuu, hyvinvoinnin ympärille.
Toivon hartaasti, että meidän suomalaisten pitkään arvostaman hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen säilyy puolueiden päämääränä, jopa itsetarkoituksena, myös vaalien jälkeen. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa kaikki saavat hyviä palveluja tulotasostaan riippumatta ja jossa heikoimmissa asemissa olevista huolehditaan erityisesti. Tämä ei ole vain politiikkaa. Se on moraalia.
Stefan Wallin
turkulainen kansanedustaja, kulttuuri- ja urheiluministeri sekä RKP:n puheenjohtaja.
Kolumni Turun Sanomissa 23.3.2011.
