Viime vuoden kohokohtia oli kuitenkin yksi niistä kiitospuheista, joka pidettiin Nobel-juhlallisuuksien yhteydessä. Toinen fysiikan nobelisti Geim piti hauskan ja nasevan puheen, jossa hän ylisti ruotsalaista tiedeakatemiaa ja Nobel-aatetta siitä, etteivät ne sorru populismiin ja keskinkertaisuuksiin, vaan toimivat meriittien pohjalta. – Eihän palkinnon saanut ollut tässä mielessä esteellinen?
Geimin kauhuskenaario on, että Nobel-palkinnot jaettaisiin samoin perustein kuin EU-komission tiede-apurahat – tässä kohdin koko yleisö, myös kuningas, nauroi. Ja niin kauan kun jakomenetelmänä ei ole yleisöäänestys, kuten jossain tosi-tv-ohjelmassa, niin kauan Geimillä vielä on uskoa tulevaisuuteen. Yleensä Nobel-tiedepalkintojen saajat ovat verrattain ikääntyneitä; Geim ja toinen fysiikan nobelisti olivat tässä suhteessa poikkeus – oliko sitten palkinto herättänyt ristiriitoja - mene ja tiedä?
Itse keksintö vaikuttaa varsin ajankohtaiselta. Grafenia voi käyttää esim. nanoputkessa ja fullerenissä, josta olen aiemmin kirjoittanut tällä palstalla. Nämä aineet ovat hyvin taipuisia ja niillä voi oi olla suuri merkitys energiakysymysten ja monien muiden pulmien ratkomisessa.
Ehkä Geim railakkailla heitollaan halusi vastata siihen, että nanoteknologia voi joissakin piireissä herättää kysymyksiä niin kuin kaikki uusi, ja siksi hän asettui yleisöäänestyksiä vastaan. Vastikään oli luettavissa suurin kirjaimin eräässä lehdessä ”NOPEASTI YLEISTYVÄ nanoteknologia saattaa aiheuttaa arvaamattomia terveysvaikutuksia”.
Myöhemmin jutussa ilmenee, ettei tunneta ainuttakaan tapausta, jossa tästä nanoteknologiasta olisi aiheutunut haittaa terveydelle.
Nobelisti Geim ja ajankohtainen esseisti, Antti Nylén, joka ilmeisesti ei myöskään arvosta demokraattista päätöksentapaa, voivat ehkä olla samaa mieltä palkintojenjaon periaatteista! Mutta grafen on tyypillinen esimerkki siitä, miten tiede voi auttaa meitä ratkaisemaan suuria ongelmia eikä ns. syvä-ekologia ole oikea ratkaisu.
Nobeljuhlat ovat varmaan Pohjoismaiden loistokkaimmat vuosittaiset juhlat, jotka televisioidaan. Yhdessä suhteessa ne kuitenkin päihittävät meidän itsenäisyysjuhlamme – julkisuutta niissä saavat ihmiset, jotka ovat teoillaan saaneet jotain merkittävää aikaan; ja itse ohjelma on hyvin sivistävä. Illan aikana haastatellaan sekä palkintojen saajia että niitä henkilöitä, jotka tuntevat nobelistien alaa tai ovat olleet mukana valitsemassa heitä. Tänä vuonna erityisen paljon huomiota sai koehedelmöitys, jonka luoja Edwards sai palkinnon. Nimenomaan hänen kohdallaan kysyttiin – miksi vasta nyt; koska nobelisti itse ei enää voinut osallistua juhlaan. Hyvä vastaus oli, että haluttiin varmistua, että tällä tavalla syntyneet lapset todella voivat kaikin puolin hyvin.
Toki sielläkin on vähän sitä pukuhömppää, mutta mittasuhteet ovat aivan toista. Siten juhlat poikkeavat myös edukseen Presidentin itsenäisyysvastaanotosta, josta on muodostumassa hömppä-ohjelmien ja iltapäivälehtien symbioosi. Valitettavasti näemme myös, että eräs paradoksi on hyvin vahva: mitä enemmän tv-kanavia, sitä vähemmän aidosti sivistävää ohjelmaa.
Ehkä Nobelisti Geim oli huolissaan myös tästä, kun hän hyökkäsi tv:n yleisöäänestyksiä vastaan.
Töölöläinen 5.1.2011