Yllä muutama uutinen viime viikoilta. Moni taho valmistautuu tulevaan eduskuntakauteen. On tärkeätä saada omalla etupiirille tärkeät asiat ajettua moniin aivoihin ja moniin muistioihin. Ministeriöt tarjoavat myös virikkeitä keskusteluun, koska jokainen on luonut tulevaisuuskatsauksen oman hallinnonalansa tarpeista.
Nykyään Suomessa on ns. ajatushautomoita, jotka myös puolueiden tarpeisiin tuottavat ajatuksia ja nostavat esiin yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Selvitysten tulvasta huolimatta en ole varma, että löydämme ilman suurta ponnistusta vastauksia muutamaan polttavaan kysymykseen:
- että työllisyyspolitiikkaamme on tehokasta; että järjestelmät eivät tee ihmisiä vangeikseen nykyisessä sosiaaliturvan viidakossa.
- että koulujärjestelmä edelleen antaisi sellaiset valmiudet, että jokainen voi pärjätä, ettei koulu ole osasyyllinen syrjäytymiseen.
Eittämättä yhteiskunnassa on näistä johtuen syrjäytymistä, joka periytyy sukupolvesta toiseen. Voi kysyä, löytyykö auttavaa kättä yhteiskunnassamme missään, ovatko viranomaisemme niin lokeroituneita ja lyhytnäköisesti ohjattuja, etteivät yksilöt saa tehokasta apua esimerkiksi työ- ja elinkeinotoimistoista, Kelalta tai kunnalta?
Kuluneella viikolla Ruotsi sai hallituksen, jonka jäsenet toistavat joka toisessa lauseessa: ”genom Arbetslinjen skall vi motverka utförskap, hellre jobb än bidrag”. Vähän sisäpiirikieltä, mutta sillä tarkoitetaan, että halutaan tehokasta työllistymistä, sairauspoissaolojen vähentämistä, vaihtoehtoja viralliselle työnvälitystoiminnalle, vähemmän tukea, enemmän oikeita töitä jne. Todella tehokkaasti ovat vähentäneet sairauspoissaoloja – jopa niin, että julkinen keskustelu viimeisinä päivinä ennen vaaleja keskittyi muutaman henkilön vaikeaan tilanteeseen. Nämä tapaukset ovat voineet viedä porvareilta enemmistön!
Myös me tarvitsemme uusia toimintatapoja ja uutta työnjakoa, jotta työllistämispolitiikkamme olisi tehokkaampaa. Miten on mahdollista, että pääkaupunkiseudulla on samalla sekä työttömyyttä että vaikeaa saada työntekijöitä?
Moni toimeentulotuella sinnittelevä on työtön. Tarjotaanko heille riittävästi työllistymispalveluja?
Mistä löytyy työllisyyspolitiikan Siilasmaa, joka ravisteli armeijaa asevelvollisuusselvityksellään! Vastaavaa ravistelua tarvittaisiin työnvälityksessä ja työllisyyspolitiikassa.
Peruskoulun tuntijako on uudistettavana, ja suomalaiseen tapaan puhutaan vain yhdestä asiasta. Mutta kuka miettii, toimiiko koulu niin, että villimmät pojat jäävät alakynteen jo heti ensimmäisestä luokasta lähtien? Monta riskitekijää liittyy siihen, että pojat eivät saa tilaa tässä vaiheessa. Miten koululaitosta on muutettava, että kaikki lapset saavat oikeata ja riittävää huomiota?
Mutta sen sijaan, että näistä asioista keskustellaan, valtaosa mediasta keskittyy nyt neljättä vuotta metsästämään vaalirahoitussotkuja. Moni sotkuihin syytön kansanedustaja-kollega on kyllästynyt tähän ja heittää hanskat kehään. Kun itsellä ei ole ollut hajuakaan KMS-yhdistyksestä, eikä ollut kuullutkaan herra Merisalosta ennen jupakkaa, tuntuu kyllä kurjalta kun lehdet kirjoittavat, että tämän kauden kansanedustajat ovat kaikki saaneet merkin otsaansa, kun ei ole ollut mitään huomauttamista vaalirahailmoituksista.
Astrid Thors